Ajatuksia Kaupungista

Puoli vuosisataa sitten Suomi muutti lähiöihin: kaupunkien takametsiin rakennettuihin yhdyskuntiin, joissa palvelut olivat ostarilla, koulu lähellä ja isän työpaikka automatkan päässä. Lähiössä oli tilaa, valoa ja asunnoissa modernit mukavuudet - toisin kuin kaupunkikeskustojen ahtaissa hellahuoneissa. Lähiö oli rationaalinen kokonaisuus, arkkitehdin graafisesti esittämä ja rakennusliikkeen optimoima. Nyt kaupungistumisen kiihtyessä katseet kääntyvät väljästi rakennettuihin lähiöihin tonttimaan toivossa. Asuinrakennukset ovat tulleet peruskorjausikään, ostareiden palvelutarjonta tiivistynyt Alepaan, apteekkiin ja kapakkaan. Lähiön väljyys ei ole enää itsestään selvästi hyve, kun uusi sukupolvi - tai ainakin osa siitä - kaipaa tiivistä kaupunkia, jossa on pöhinää ja palveluita. Onko täydennysrakentaminen lähiöille ongelma vai ratkaisu? Ja kuka täydennysrakentamisesta päättää? Ajatuksia kaupungista -podcastin kevään viimeisen jakson aiheena on lähiöiden täydennysrakentaminen ja purkava saneeraus. Äänen jä