Kaffepaussin Aika

Helle ja koira, niin ihmiset murehtivat koirien juomista. Useimmiten juuri siitä ei tarvitse huolehtia, ja paine moiseen syntynee ihmisten omasta janosta. Sen sijaan koiran vapaaehtoinen paasto kuumilla keleillä saattaisikin olla asia, johon olisi puututtava. Varsinkin, jos käsissä on hoikka ja hyväkuntoinen eläin. (lisää…)

Varsinkin liikkuvien koirien omistajien joukossa nousee usein yksi kysymys yli muiden: miten koiran saa juomaan enemmän. Oikea vastaus ei ole lisätä tonnikalaa tai kissan ruokaa juomaveteen, vaan korjata se asia, joka on rikki. Useimmiten korjattavaa ei edes ole ja halu koiran juottamiseen kumpuaa luulosta sen hyödyllisyydestä. (lisää…)

Koirien hiivaoireilu, haimatulehdukset tai suolistosairaudet ovat lisääntyneet. Tai sitten eivät. Asioista puhutaan enemmän ja ne ovat otsikoissa useammin kuin ennen. (lisää…)

Kevät tuo mukanaan punkkikeskustelut, jonka jälkeen aletaan keskustelemaan/inttämään ovatko ns. luonnolliset ja myrkyttömät vaihtoehdot parempia koiralle kuin punkeille myrkylliset aineet. Se on selvä, että moiset ovat ainakin punkille turvallisempia. Se onkin sitten epäselvempää, että säännönmukaisesti luonnolliset häädöt ovat hyvinkin epäluonnollisia, jopa yliluonnollisia. Kyse on koko ajan yhdessä ja vain yhdessä asiassa: myyjällä on tarve saada nopea kauppa korkealla katteella. Silloin sellaiset asiat kuin tutkitut vaikutukset, teho ja faktat ovat pelkkä rasite. (lisää…)

Tappavatko vinttikoirat pikkukoiria? Oikea vastaus on, että vähemmän kuin muut koirat ja meillä on russeli laittanut greyhoundin pidemmäksi ajaksi sairaslomalle. Silti on mahdollista, että jos vinttikoira tarkoittaa ajavaa puikkonokkaa, jolla on ylimaallinen ajovietti, vähäinen elämänkokemus ja lyhyt pinna, niin vahingot ovat mahdollisia. Tai jos pieni karvakasa päästetään vinttikoiraradalla irti, kun paikalla on kuumana käyviä rata-greyhoundeja, niin vahinko on hyvinkin mahdollinen – ei vietissä oleva eläin ajattele. Mutta jos kaikki käyttäisivät kuonokoppaa, niin vahinkoja ei tapahtuisi. (lisää…)

Podcastissä mennään läpi asennepuolella mitä tehdä, kun koira ei kestä lihaa. Haluttaisiin luonnollista ja terveellistä, mutta koira sairastuu siitä. Ratkaisuhan on periaatteellisella tasolla hyvin helppo: ei anneta lihaa. (lisää…)

Venla kävi toisilla rokotuksillaan ja sai rokotusreaktion:  perhana puri minua. Parempi varmaan hampaat minun ranteessani kuin lääkärin kädessä. No, ei siinä mennyt nahkakaan puhki, ja parempi tuo kuin aito reaktio (joka on muuten koirillakin melkoisen harvinainen ja useimmiten vaaraton). Kelloja on myös siirretty kesäaikaan, eikä kukaan kuollut.

Merilevän pitäisi auttaa koiran hammaskivessä pehmittämällä sitä ja siten vähentämällä hammaskiven kertymistä. Ehkä näin on, ehkä ei. Yhtä yleisiä tapoja taistella valkoisten hampaiden puolesta on harjata, antaa luita tai ostaa koirien hammashuoltosnacksejä. Podcastissä jutellaan puolikkaan kahvikupin ajan omista kokemuksistani ja ajatuksistani mm. merilevän hyödyistä koirien hammashuollossa ja poistaako se ylipäätään hammaskiveä.

Antaako koiralle maksaa joka päivä, vai kerran viikossa – asia, jota kysytään koko ajan useammin ja useammin, ja lähes yhtä usein siihen myös vastataankin: se riippuu. Jos haluat päästä helpolla, niin anna kerran viikossa 15 g per alkava 10 kiloa; jos haluat tehdä paremmin, niin anna joka päivä 0,3 g/kg pyöristettynä johonkin järkevästi helpolla tavalla annettavaan teelusikkamäärään (n. 4 g) tai ruokalusikallisiin (n. 12 g). (lisää…)

Koirien syysnärästys, tai ylipäätään syklinen säätilaan tai vuodenaikaan liittyvä närästys tai vatsan löysyys on tunnettu asia.  Se, että mistä moinen johtuisi, onkin sitten aivan arvailujen varassa. Itse veikkaan syyksi vanhaa tuttua kosteassa palelemista, mutta myös mahdollisesti valon puutteesta johtuvaa hormonitoiminnan sekoilua. Se selittäisi myös miksi melatoniini auttaa osalla närästelevistä koirista. (lisää…)

Venla alkaa lähestyä ensimmäisiä rokotuksiaan, joten podcastissä juteltiin aiheesta madotus, ja kuinka älytöntä tarpeen mukaan madottaminen on. Kerrattiin hieman aihetta miten moinen omituinen tyyli lähti liikkeelle ympäristöongelmien takia. Samalla muistutan, että rokottamattomuus ei ole vaihtoehto, jos rakastat koiraasi. Tässä on hieman samaa kuin lasten rokotuksissa: ei jokaista tarvitse rokottaa; vain ne rokotetaan, jotka halutaan pitää. (lisää…)

Venla pääsi elämänsä ensimmäisen kerran isolle kirkolle koiranruokaostoksille. Se oli huomattavan reipas, ja tosiaan tarkoitan sitä enkä kallistu vain kehumaan pentua. Lässytysakseli hoidettiin antamalla Venlan itse valita uusi lelu – tosin siihen hieman puututtiin, koska ensimmäinen valinta oli liian iso (samanlaisia kaikki kakarat, lajista riippumatta). (lisää…)

Venla opetteli jäällä kulkemista, omalla pihalla. Siksi keskustellaan hieman aiheesta alusta-arkuus, uuden oppiminen ja ensimmäisten kokemusten merkitys jatkolle. Poikkeuksellisissa tilanteissa, oli se sitten pimeä, pauke tai vieraat koirat, niin omistaja kertoo omalla elekielellään pennulle miten asiaan täytyy suhtautua. Jos itse säikkyy, suuttuu tai on vain huolestunut, niin se on vahva opetus, että tilanteessa on jotain suunnattoman huolestuttavaa ja sen asian pentu oppii heti. (lisää…)

Huuhaa- ja peloittelumaailma syyttää mm. lääketeollisuutta, Big Pharmaa, ahneudesta ja rahan perässä juoksemisesta. Hyvinvointi- ja luontaistuotekauppa tahkoaa miljardeja tutkimattomilla tuotteilla lääkkenomaisilla väitteillä väittäen olevansa vain hyväntekijöitä. Positiivista energiaa ja puhdasta terveyttä purkissa savesta ja rikkaruohoista, kilohintaan usea sata euroa. Miten tavattiinkaan ’kate kohdallaan’? Ei Big Pharma ole ongelma. Big Herb ja sen valehtelu rahan tienaamisessa on ongelma. (lisää…)

Mallioppiminen on hieno keksintö. Kun sen tekee tuttu koira, niin oppi pureutuu paljon nopeammin, tehokkaammin ja syvemmällä kuin mitä ihminen koskaan pystyy opettamaan, käytti sitten patukkaa tai naksua. Toki turhan usein kaverilta opitaan ei-niin-haluttuja asioita. kuten vaikka räksyttämisen tai jääkaapin avaamisen, mutta aikoinaan varsinaisten työkoirien – pääosin aina farmikäytössä – oppi tapahtui nimenomaan vanhemmalta koiralta esimerkin myötä. Tänään Venlalle opetettiin leikkitapa, joka pohjaa saaliin karkaamiseen. Mielenkiintoinen aihealue peruskoulutuksessa, koska oppimestari itse on jäänyt luokalle metsästyksen ammattikoulutuksessa.

Venla da russelinpentu jatkaa makumatkojaan uusiin ruokaelämyksiin, muuttuu koko vaativammksi ja on alkanut osoittamaan taipumusta virkamiesuralle, koska on erittäin rutiiniuskollinen. Ensimmäinen askel ikääntymistä kohden otettiin nirsoilemalla yhden ruokakerran kanssa ja meillä se on sarjaa huonot ideat. Huomaa erittäin nopeasti, että kolme ruokintakertaa muuttuukin kahteen ja lopulta kertaan päivässä, Meillä eivät koirat nirsoile, eivät pennut eivätkä aikuiset. Podcastissä pähkäillään hetki myös siitä miksi roskat ovat mukavampia leluja kuin lelut.

Omistajilla on usein yksi salattu pelko. Mitä jos tulee allergiaoireita tai astma, niin mitä tehdä. Kärsiäkö vai luopua koirasta. Jos oireet ovat pahat, niin vaihtoehtoja ei ole ja koirasta luovutaan. (lisää…)

Harrastavan koiran varvasvammat – puhuttiin sitten agilitystä, valjakoista, paimentavista, metsästävistä, vinttikoirista… – ovat aina vakava asia. Tassut ovat koiran työkalu, tärkein sellainen ja jopa tärkeämpi kuin sen korvienväli. Siksi varvasvammat ovat asia, johon täytyy suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. On aivan sama onko kyse venähdyksestä, varpaan sijoiltaanmenosta tai murtumasta, niin koiran hoito on mietittävä niin käytön kuin hoidon ennusteen kautta. Tässä ei ole olemassa mitään yleispätevää sääntöä, jota voitaisiin soveltaa laajasti kaikkiin, vaan asiat on aina mietittävä juuri sen koiran kautta. Sporttirakissa julkaistiin eläinlääkäri Laura Hakalan juttu ligamenttivaurioista. Lue se täältä: https://sporttirakki.fi/2018/01/20/varpaiden-ligamentti-eli-sivusidevauriot/ Pengon aihetta ja vaihtoehtoja omien kokemusteni kautta niin harrastajana kuin liikkuvia koiria työkseen tehneenä. Varvasvammoissa on kaksi painokohtaa, joihin molempiin on kiinnitettävä huomiota samalla vakavuud

Jos jotain koirassa seurataan ja käytetään mittarina lähes kaikelle, niin koiran turkkia. Siksi karvanlähtökin voi hermostuttaa. Joko näyttelyt menevät pipariksi kaljun koiran kanssa, tai kesähelteillä tehdään kuolemaa, koska talvikarva ei tipu. Kesä- ja talvikarvan vaihtuminen ovat normaaleja reaktioita, jolloin vaikuttaminen ruualla, lisäravinteilla tai millään muullakaan on jotain vaikean ja mahdottoman välillä. Mutta jotain voi yrittää, varsinkin uuden turkin kasvun avittamisessa. (lisää…)

Venla opettelee edelleen elämistä perheen koirana ja kehittää oma luonnettaan, joka on melkoisen vaativa. Pentu on vakaasti sitä mieltä, että tuuli, pakkanen ja vaakatasossa tuleva lumi ei täysin ole sitä, mitä on sovittu ja tilanne lienee lähellä sopimusrikkoa. Ollaan opeteltu kuormalavan alle menoa sekä tutustuttu heinäpaalin salaisuuksiin (ruokana kuulemma aivan turha, tosin hevoset ovat eri mieltä asiasta). Opittiin myös uusi asia: kiroileva ihminen ja rähisevät koirat – oikeammin mitä seuraa, kun nartut julistavat toisilleen sotatilan.