Kaffepaussin Aika

K-vitamiini on todella huonosti tunnettu vitamiini. Periaatteessa koira ei tarvitse sitä lisää, mutta sairauksissa, kuten koiran ripulissa tai suolistosairauksissa sekä nivelongelmissa K-vitamiini saattaa olla tarpeen. Koiran tarve tyydyttyy usein raakaruokinnassa, mutta kuivamuonat saattavat olla ongelma. Silloin 50/50-ruokinta toisi ratkaisun. K-vitamiinin ongelma on se, että ei kunnolla tunneta sen toimintaa koirassa, tai että edes tiedettäisiin paljonko koira K-vitamiinia ruuastaan saa. Toisaalta, kun ei tiedetä myöskään koiran aitoa tarvetta, niin saantilaskuiltakin tipahtaa pohja pois. K-vitamiini on silloin tyypillinen lisä, jota joudutaan antamaan arvailemalla, ja useimmiten ongelmien tukihoidossa. K-vitamiinia myydään lisäravinteena, mutta kannattaa olla hieman harkitseva sen suhteen mistä ostaa ja myös mitä ostaa. Podcastissä ei suuremmin arvailla pennun tarpeita, mutta silti yllytän käyttämään K-vitamiinia ainakin toisiin rokotuksiin saakka. Vitamiinilisän hyöty pennulle on kuitenkin täysin tuntem

Koirat ovat lihansyöjiä. Se, että ne ovat olleet kesyyntymishistoriansa aikana pitkään puurolla tai tunkiorosvoina, ei ole muuttanut niitä ihmisenkaltaiseksi sekasyöjäksi. Vielä vähemmän koira on vegaaninen. Mutta maailma muuttuu, kuin myös ilmasto, ja lihantuotantoa leikataan. Se muuttaa myös koirien ravintoa. Ihmisten ruuantuotantoa muutetaan kasvisvoittoiseksi ja samalla lihan tuotantoa leikataan. Tai jos ei leikata, niin liha kallistuu sellaisella vauhdilla, että se aiheuttaa niin sanotusti luonnollisen vähenemisen kulutuksessa. Koirien rehut ja muu syöminen pohjaa täysin ihmisten ylituotantoon ja kun ylituotanto vähenee, niin koirien lihansaanti leikkaantuu. Saman tekee myös lihan hinnan kallistuminen. Ihmiselle suunnitellaan lihankorvikkeita. Mitä tahansa, joka näyttäisi lihalta, maistuisi lihalta ja antaisi edes likipitäen saman ravitsemuksen kuin liha. Vielä siinä ei olla onnistuttu. Eikä onnistuta niin kauan kun vaihtoehdot maistuvat... eivät niin hyvälle, ja aiheuttavat samalla ruuansulatusongelmia

[glossary_exclude][/glossary_exclude]Käytännössä koko ajan koiran iho-oireet, hiiva tai suolisto-oireet, oli kyse ripulista tai koiran närästyksestä, saavat eläinlääkäreiltä allergiadiagnoosin. Muuta ei tarvita kuin että hypoallergiaruoka auttaa. Tai sen ei edes tarvitse auttaa, kun sekin on jollain tavalla todiste allergisesta koirasta. Uutena tulokkaana on diagnoosit moniallergisista koirista. Moniallergia on omalla tavallaan helppo diagnoosi. Kun ollaan tultu siihen tulokseen, että koira on suunnilleen kaikelle allerginen, niin hoitoa ei enää tarvita. Tuo johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että ei ole muuta hoitoa kuin immunosupressiivit - ja niissäkin käytetään aina kalleinta vaihtoehtoa. Jos allergiadiagnoosia ei hyväksyttäisi, oli kyseessä sitten koiran atopia tai ruoka-aineallergia, niin se on paljon vaivaalloisempi tie. Täytyisi hoitaa koiran ulkoiset oireet ja samalla tehdä ruokaremontti. Selvittää mahdolliset altistavat tekijät ja myös löytää oireita vähentävä koiranruoka. Tuo vaatii osaamista -

Koirien ruokinnassa käytetään selviä sääntöjä. Kuten vaikka koiran kalsiumin tarpeen 130 mg/kgME ja siihen imeytymisvara päälle. Koiran ruokinnansuunnittelussa asioita lasketaan tarkkaan ja toteutetaan lähes yhtä tarkkaan. Kun joku saa koiralleen ruokintaneuvontaa, niin ollaankin tilanteessa, että vinkataan aivan eri asioita kuin mitä Katiskassa on kerrottu. Kyseessä ei ole ristiriita, vaan yksilölliset koirakohtaiset viritykset. Podcastissä vaivutaan hetkeksi aikaa muisteloihin Katiskan edeltäjien alkuaikoihin. Sellaiselle vuosikymmenelle, jolloin kuivamuonamyyjät hermostuivat, jos lihaa käytettiin koiran 50/50-ruokintaan. Jotta tasapaino säilyi, niin barffaajat hermostuivat aivan yhtä vahvasti kuivamuonan käytöstä osana koiran ruokintaa. Keskellä olin minä yllyttämässä koiranomistajia laskemaan lemmikkinsä ruokintaa ja hyödyntämään ravintolisiä. Silloin piti opettaa ihmiset ylipäätään tekemään ruokintalaskuja, ja siinä työssä koiran kalsiumtarpeet, ja varsinkin asian yksinkertaistaminen sääntöjen tasolle o

Koirien ruokamaailma muuttuu tällä hetkellä niin lujaa, että ei meinaa vauhdissa pysyä mukana. Kyse ei ole uusista tuotteista markkinoilla, koska sitä ei koirien raakaruokinnassa tapahdu. Kyse on kiristyvän inflaation ja lihantuotannon ongelmista. Se aiheuttaa, oletettavasti tai varmuudella, laatukysymyksiä syöjän kannalta. Tarkoittaa, että ruoka alkaa olla yhä useammin ongelma koirille tapauksissa, jossa ennen ongelmaa ei ollut. Podcastin ajatus oli herättää kysymyksiä porsaanlihan mahdollisista ongelmista koirilla. Ihan siksi, että törmään tapauksiin aiva liian usein. Kyse ei voi olla sattumasta, koska tapauksia on aivan liian paljon ja usein. Minulle asian henkinen ongelma syntyy siitä, että en ymmärrä mistä moinen johtuisi. En keksi minkäänlaista järkevää selitystä miksi noin tapahtuisi. Mutta tapahtuu silti. Jotta en pettäisi odotuksia, niin menee ainakin 40 minuuttia, että pääsen aiheeseen. Sitä ennen ihmettelen tuttuja perusasioita, kuten vaikkapa kuivamuonien reseptikysymyksiä, kun märällä lihalla pi

Ihmiset ruokkivat usein koiraansa kahdesti päivässä. Aika harva kuitenkin pysähtyy miettimään miksi koiran kippo pitäisi täyttää kaksi kertaa. Koiran syömiskertoja vain ajatellaan oman nälän kautta, ja silloinkin hieman pielessä olevalla mielikuvalla. Aika harva kun syö kunnollista ja isoa aamiasta. Koiralle paras tapa on syödä kerran päivässä, ja silti voi antaa myös aamupalan. Koiran ruokkimiselle kahdesti päivässä ei ole minkäänlaista ravitsemuksellista tai terveellistä perustetta. Kaksi ruokintakertaa ei perustu tieteeseen, ei tarpeisiin, ei lääketieteeseen. Kyseessä on vain tapa, joka syntyi lähes itsestään ja kumpusi omistajien tunteenomaisesta reaktiosta koiran kerjäämiseen. Siinä vaiheessa kun kuivamuonien energiasisältöä karsittiin (koska amerikkalaiset koiranomistajat olivat lihavia) ja myös koska kuivamuonien sulavuus romahti valmistusaineiden vegaaniutuessa (amerikkalaisten vahvasti ohjaamien maailmanmarkkinahintojen noustessa), niin täysrehuiksi kutsuttuja oli lähes pakko antaa kahdesti päivässä

Ikiaikainen väite on, että ennen koirat olivat terveempiä. Yhtä vanhan vastaväitteen mukaan koirien sairauksia vain diagnosoidaan nykyään enemmän. Luultavasti molemmat väitteet ovat yhtä oikein ja yhtä väärin. Tai ehkä entisaikojen terveemmät koirat ovat romantisoituna uskomuksena hivenen väärempi. Silti on mahdollista, että koiria heikentää niiden omat elintasosairaudet. Koirien yleisimmät sairaudet lienevät hiiva kutina närästys ja muut suolisto-oireet Niistä syytetään yleisimmin ruokaa, jalostusta tai molempia yhdessä. Eläinlääkärit diagnosoivat siihen tahtiin tuohon kolmikkoon liitettyjä koirien atopioita ja ruoka-aineallergioita, että jokainen rotu olisi tuossa tapauksessa niin autoimmuuniongelmien raiskaamia, että yhtään ainutta rotua ei saisi enää pennuttaa. On hämmästyttävää, että vakuutusyhtiöt eivät vielä ole lakanneet korvaamasta noita hoitokäyntejä. Ehkä siksi, että siinä tapauksessa loppuisivat asiakkaat. Diagnoosien järkevyydestä voidaan keskustella, mutta tapausten määriäkään ei voida ohi

Media pyrkii saamaan käyntejä hinnalla millä hyvänsä. Kun hinta ylittää sisällön ja siirrytään siihen, jota entisaikoina kutsuttiin lööppijournalismiksi, niin ollaan nykyajan versiossa: klikkihuorauksessa. Otsikot on aina yritetty saada myyviksi, koska otsikot ovat jutun mainos. Se, että supistetaan, typistetään ja oikaistaan, on pakkotilanne. Se, että otsikossa sanotaan jotain, jota jutussa ei ole, on vain ammattitaidottomuutta. Juttuja tehdään, jotta julkaisu myisi ja samalla perusteella tehdään koirista "journalistisia" aiheita - hipsut ovat harkitusti. Tällä kertaa otsikkoon pääsi sekarotuisten paperillisia veljiään parempi terveys. Puhun podcastissä ponnekkaasti YLE:stä. Kyseessä on freudilaistyyppinen lipsahdus, koska YLE on kunnostautunut koiria koskevissa aiheissaan säännöllisesti kritiikittömään laaduttomuuteen. Aidosti kyse on kuitenkin Hesarin artikkelista otsikolla Yhä useampi päätyy hankkimaan sekarotuisen koiran – Ne ovat rotukoiria terveempiä, sanoo eläinlääkäri. Asia ei silti muutu, vaan oike

Koiramaailmassa on kaksi asiaa, jotka saavat minut automaattisesti hermostumaan: vegaaninen koiran ruokavalio, mukaanlukien kasvisruoka ja koirat, sekä väite, että ruuasta saa kaiken. Niin kävi tässäkin Katiskan Kaffepaussin aika -podcastissä. Lyhyesti. Edes ihminen sekasyöjänä ei saa riittävästi kaikkea kuin täydellisellä sekasyöjän lautasmallilla. Vielä vaikeampaa se on koiralla ja sen rajoittuneemmalla ruokavaliolla. ”Ruuasta saa kaiken” ajattelu pohjaa aina kahteen vaappuvaan tukijalkaan. Ei tiedetä ylipäätään mitään ravitsemuksesta on toinen niistä. Toinen on kuvitelma, että luonnossa, jossa eläin saa kuolla jatkettuaan sukuaan ja päästyään keski-ikäiseksi, susien elämä olisi jotenkin hohdokasta ja terveellistä. Lihansyöjän siirtäminen ensin sekasyöjäksi ja siitä vegaaniksi on itsekeskeisyyttä pahimmillaan. Ihmisillä on taipumus ajatella koiria (ja monia muitakin) hieman jälkeenjääneksi ihmisiksi ja tuota sitten toteutetaan laajalla skaalalla. Koska ihminen tätä, niin sitten myös koira. Voidaan huoletta

Koiran ruokaa pitäisi miettiä kokonaisuutena. Piatsi kun se on pakko pilkkoam osasiin. Oikeammin kyse on silloin valikoinnista niistä syistä ja seurauksista miksi jotain ruokaa annetaan koiralle. Silloin ruoka lakkaa olemasta ruokaa koiralle ja käyttötarkoitus onkin olla ravintolisä. Kaksi yleistä esimerkkiä ovat voi ja siirappi, joita kumpaakin kannattaa harkita koiran ongelmissa. Voi: näppärä rasvalisä koiralle Voi on katoavaa kansanperinnettä suomalaisessa keittiössä. Ketoilun ja muiden VHH-ruokavalioiden muodikkuuden myötä voi on hieman palautunut muuhunkin ruokakäyttöön kuin perinteisen leivonnan rasvalisänä, mutta silti kovien rasvojen käyttö vähenee kokonaisosuudesta. Koirille voita ei kannata käyttää perusruokinnassa, koska rasva olisi syytä saada perusruuasta. Mutta voi saattaa olla käyttökelpoinen energialisä, varsinkin suolisto-ongelmaisilla, närästäville tai muutoin rasvarajoitteisilla koirilla. Voi on syystä tai toisesta koirilla kohtuullisen hyvien siedetty. Kukaan ei oikeastaan tiedä miksi, mu

Vanha koira, ja jopa vanhuuden kynnyksellä oleva, on ansainnut oikeuden eläkepäiviin. Jostain syystä on yleistymässä ajatus, että vanhuus ei vaikuta koiraan. Varsinkaan, jos omistaja haluaa harrastaa. Vanha koira viedään fyysiseen aktiiviteettin, kuten juoksemaan tai metsälle, koska se haluaa. Se pitää ylikaiken työstään. Tuo on yleisin selitys. Mutta siinäkin voisi olla rehellinen itselleen: ei koira sinne kaipaa, vaan omistaja haluaa. Koira on viettiensä vanki. Sillä ei ole minkäänlaista valintaa haluamansa kanssa, vaan sillä on sisäinen pakko. Tekemättömyys ei ole vaihtoehto. Koira ei makaa iltojaan ja murjota, kun se ei pääse harrastuksiin. Moinen on omistajan alaa. Vanhalla koiralla on vanha elimistö. Se ei kestä kuormitusta kuin ennen. Se ei palaudu kuin ennen. Se hajoaa helpommin. Silti on vallalla vakaa usko, että koska koira on pärjännyt edelliset viisi tai seitsemän vuotta, niin sama jatkuu seuraavat viisi tai seitsemän vuotta. Ikä on vain numeroita ja ihmistenkin eläkeikä on turha. Koska kyllähän

Kennelliito ohjaa näyttelyiden avulla koirien jalostusta. En ymmärrä miten se on mahdollista, koska rotumääritelmät paketoivat rodut omiin skaaloihinsa, ja jos palkitut koirat noudattavat rotumääritelmää, niin mikään ei voi muuttua. Paitsi että muuttuu, koska näyttelytuomarit tulkitsevat sen mitä rotumääritelmä tarkoittaa. Eikä heillä ole yhteistä linjaa, edes voittajien suhteen. Näyttelyt ovat kilpailu. Jos joku muuta väittää, niin on kulkenut tiukat laput silmillä. Koska ne ovat arvostelulaji yhdellä tuomarilla per rotu, niin yksi ihminen nostaa koiran jalostusarvoa, tai laskee sitä. Puhutaan taas asioiden oikeilla nimillä: tuomari kasvattaa tai laskee pentumyyntiä sekä pennuista saatavaa nettoa. Pyydän, älkää selittäkö miten koirankasvatuksella ei tienaa. Joku amatööri maallikko voi sen uskoa, ja verottaja, mutta minä tiedän missä mennään. En kuitenkaan puhu podcastissä rahasta, vaan miten tuomaritoimintaan vaikutetaan. Osan mielestä voittajien valinta on pelkkää suhdetoimintaa, osan mielestä moisen väitt

Ihmisten ruokatietous, oman ja koiran syömisissä, kehittyy koko ajan. Ainakin osalla. Osa taasen piittaa vähemmän kuin ennen. Ymmärrys siitä, että ruoka vaikuttaa terveyteen, aiheuttaa sitten ylilyöntejä. Osaa ruokia ja ruoka-aineita aletaan demonisoimaan, osaa taas pidetään ihmeentekijöinä. Kummassakin tapauksessa mennään pieleen. Pahasti. Ruokien ja ravintoaineiden yli- tai aliarvostus tulee kahdesta suunnasta: tieteestä ja lisäravinnekaupasta. Tiedemaailmalla on oma syntitaakkansa lokeroidessaan asioita tiukasti ja puhumalla julkisuudessa yhdestä tekijästä syypäänä, ja samalla unohdetaan kokonaisuuden merkitys. Pohjois-Karjala -projekti paljasti, että liika suola ja rasva tappaa. Se mikä jäi vain maininnan asteelle, ja julkaisutoiminnassa jätettiin sivulauseeksi, oli terveellisen lautasmallin merkitys. Kyllä, kilo suolaa ja nyrkki voita aterialla aiheutti tappavuuden. Lähestymistapa olisi voinut olla myös toinen: salaatin puute tappoi itärajan tuntumassa 50 vuotiaita miehiä saappaat jalassa kesken töiden.

Raakaruokintaa ja lihaa pidetään aika yleisesti koiralle parhaana mahdollisena tapana ruokkia, ainaki raakaruokinta-scenessä. Raakuus on vain helppouskysymys, ja lihan ravintoarvo on itseasiassa melkoisen vajaa. Silti liha on koiralle hyvää ruokaa ja lihansyöjänä sille lajinomaista ravintoa. Tuossa ei ole ristiriitaa, vaan kyse on siitä, että verrataan vääriä asioita. Sellaisia, jotka eivät liity toisiinsa. Jos koira sairastuu, tai voi huonosti, ruokansa takia, niin se johtuu juuri sen nimenomaisen ruuan ongelmista. Se on eri asia kuin että joku toinen ruoka olisi siksi ravintona erinomaisesti parempaa. Silloin avun tuova ruoka korjaa edellisen ruuan ongelmat. Tuo on aivan eri asia kuin joku mystinen superfood-ajattelu, jossa määrätty ja usein myös erittäin tarkkarajainen ruoka olisi kaikessa ja kaikille automaattisesti parempaa. Koiria on sairastunut raakaruokinnan takia. Tämän ei pitäisi olla mahdollista, jos lihapohjainen raakaruokinta on lääkkeenomaista funktionaalista ruokintaa, joka korjaa kaiken mahdo

Maailman monista vaikeista kysymyksistä yksi on paljonko on paljon. Vastaaminen on mahdotonta, oli kyseessä sitten koirien ruokinta, ravitsemus tai aika ajoin jopa terveystutkimukset. Vastaus kun riippuu tilanteesta, yksilöstä ja kymmenistä muista tekijöistä. Podcast ei valitettavasti paljasta paljouden syvintä ydintä ja totuutta. Oikeastaan päinvastoin. Paljouden matematiikasta tehdään ehkä vielä sekavampi asia. Taka-ajatus ehkä lienee siinä, että ei pitäisi ylipäätään miettiä moista - vaikka usein sen kuvitellaankin olevan sama asia kuin kysymykset paljonko annan koiralle tai onko koirani sairas. Molemmissa esimerkeissä vastaus joudutaan aina miettimään koiran kautta. Koiran tarpeet ovat nimenomaan ison massan tyypillisiä vaatimuksia. Ne edellyttävät, että koira ei ole millään tavalla poikkeuksellinen, vaan on perusterve peruslaiska perusaikuinen. Tarpeet ovat eräällä tavalla koiran minimivaatimuksia, kun mietitään koiraa yhtenä eläinlajina. Kun aletaan laittamaan rinnakkain suolistosairas tai allerginen k

Koiran vatsa- ja suolisto-ongelmat ovat yleinen vaiva. Joskus syy on selvä, mutta ei läheskään aina. Edes se, että onko ongelma hoidettavissa ruuan kanssa, ei ole mitenkään selvä. Vatsaongelmat ovat koiralla eräänlainen yleisoire, joka liittyy moneen, eikä aina edes vatsan ja suoliston alueelle. Jos ruuan muutokset eivät vaikuta oireisiin, oli kyseessä suoliston löysyys, hiiva tai jokin, jota luullaan allergiaksi, niin syypää ei ole ruoka. Silloin koiran vatsassa tai suolistossa on syvempi ongelma ja se on ikäänkuin rikki. Tai ollaan tappelemassa immuniteettivajeen kanssa. Ratkaisuna saattaisi olla koiran syömättömyys. Se on vaan hoitokeinona perin huono. Koiran syömisongelmissa ja ruokaan itseensä liittyvissä sairauksissa perussyyt ovat usein kolmessa eri tekijässä, yhdessä tai erikseen: koira, sen jalostus ja ilmiasu ruoka, sen laatu ja koostumus omistaja, oireiden tulkitsijana tai aiheuttajana stressin ja kuormituksen kautta Podcastissä mennään läpi hieman noiden kolmen ryhmän merkitystä. Kuten että

Holistisuus on filosofinen näkemys, jossa osasten summa on enemmän kuin mitä osaset yksinään yhdessä tekisivät. 1+1 = 3 tai enemmän. Koirien ruokinnassa holistisuus on vahva markkinointitemppu ja yleensä käytössä kuivamuonissa. Raakaruokintaa myydään koiranomistajille enemmän luonnollisuusväitteellä. Elämän tosiasioita kuitenkin on, että ruoka on aina holistista, Sekä luonnollista. Holistisuus  tuli ravintolisämaailmaan ja luonnollisuus- sekä terveysajatteluun jo elävän ravinnon myötä 1920-luvulla. Se oli silloista new age ja hippiajattelua (termin negatiivisessa merkityksessä) ja kyse oli enemmän yliluonnollisesta kuin luonnollisesta asiasta. Koiramaailmassa holistinen myynti alkoi kuivamuonista, jossa kaikkea täysin hyödytöntä ja määriltään lähes homeopaattisella tasolla olevia koiran ravitsemukselle sinänsä turhia lisiä perusteltiin holistisella vaikutuksella terveyteen. Kehäkukka ja takiainen ovat tunnetuimpia. Tuossa ei ole enää kyse holistisuudesta, jossa ruoka vaikuttaisi koiraan enemmän ja paremmin k

Ihmiset pelkäävät useita asioita koiriensa ruokavaliossa. Ne ovat usein samoja, joita pidetään epäterveellisenä omistajalle. Koira ei ole kuitenkaan ihminen ja se tarvitsee erilaista ruokaa kuin omistajansa, ja liha on silloin tärkein. Silti koiran ruokinnassa ei tarvitse pelätä suolaa eikä lihan väriä. Itseasiassa punainen liha olisi paras vaihtoehto koiralle. Podcast voidaan kiteyttää yhteen toteamukseen: punainen liha ei ole vaarallista omistajalle, eikä se ole haitaksi koirallekaan. Jotta tuohon toteamukseen päästään, niin taas kierretään pitkä matka mutkitelle ja asiasta toiseen hyppien. Punaisen lihan ja suolan kammoaminen tulee ihmisten omista terveysasioista. Ajattelutavassa muinainen Pohjois-Karjala projekti on tärkein. Itärajalla syötiin aikoinaan epäterveellisesti, tehtiin kovaa työtä ja kuoltiin sydänkohtaukseen keski-iässä. Syyksi nostettiin liiallinen suolan käyttö sekä punaisen lihan suuri osuus ruokavaliosta. Aidommin kyse oli kasvisten puuttuminen, karut elinolot, lapsuusajan aliravitsemus s

Koirien syömistä murehditaan määrällisesti useimmin. Johtunee siitä, että tapoja ruokkia koira on lähes yhtä montaa kuin on koiranomistajia. Mutta jos ihmetellään päivittäisten arkiasioiden yksittäistä asiaa, niin ykköseksi - tai ainakin kärkikahinoihin - nousee kysymykset koiran juomisesta. Ne keskittyvät aina äärilaitoihin: miksi koira juo liian vähän tai miksi koira juo liikaa. Oikeastaan koskaan liian vähän tai harvoin juominen ei ole aito ongelma, mutta liian paljon juominen onkin yleensä merkki jostain ongelmasta.   Koirien nestesaanti tapahtuu kolmea kautta: ruuasta juomalla aineenvaihdunna kautta rasvaa poltettaessa energiaksi Koiran tarpeeksi ilmoitettu 0,5 dl/kg ei tarkoita koiran juomismäärää. Se kertoo koiran tyypillisen nestetarpeen eräällä tavalla neutraalissa olosuhteissa normaalilla painolla koiran syödessä ylläpitotason kuivamuonaa kaksi kertaa päivässä turvotettuna pieneen määrään vettä. Ruoka pitäisi olla ensisijainen tapa saada nestettä ja juomisella katetaan mahdollinen kohonn

Luut ja koira on hieman tulenarka yhdistelmä. Ihmisillä on usein hyvinkin mustavalkoinen suhtautuminen. Joko luita pidetään koiralle ehdottoman tärkeinä, tai sitten huomattavan vaarallisina. Luut eivät ole oikein kumpaakaan, tai sitten ne ovat molempia. Mutta luut ovat kaikkea muuta kuin optimia ruokaa, sen sijaan ajanvietteenä niillä on tärkeäkin rooli. Plus on parempi, että koira jyystää luuta kuin sähköjohtoja, seinää tai omistajan kengät. Ruokana luiden ainoa rooli on antaa kalsiumia. Jos luuta miettii kalsiumin saantiin, niin annos on melkoisen pieni, gramma per painokilo riittää. Luiden syömisessä on pari vahvaa etua: Hampaiden puhdistaminen stressin poisto Haittoja onkin sitten muutama enemmän: suolitukosriski suoliston muu ärtyminen närästysriski hammasvauriot Podcastissä paljastuu myös, että minusta aivan kaikkia rotuja ei olisi syytä pelastaa jalostuksellisesta umpikujasta, ei edes roturisteytyksillä. Mutta se ei liity mitenkään kykyyn syödä luuta. Linjakysymykset ovat aina vaikeita, vars